Postdoc-vierailu Yhdysvalloissa: metsään on menty

Atte | Oct. 8, 2025, 7:21 p.m.

Reilu kuukausi elämää itärannikolla on nyt takana ja asettuminen on edennyt siihen pisteeseen, missä voimme puhua arjesta. On siis tiettyjä asioita, mitkä toistuvat arjenomaisesti. Sen myötä alkaa olla mahdollista esimerkiksi perehtyä alueen akateemiseen ympäristöön, metsätalouden ja -teollisuuden ymmärtämiseen sekä yleisen kulttuurin ja ilmapiirin tunnustelun.

Asteltaessa ja kuluttaessa työpisteitä sekä UMass Amherstin, että MIT:n kampuksilla, voi (hieman kadehtien) todeta yliopistoissa vallitsevan yhteishengen, kun lähes jokainen kantaa jotain yliopistologoon koristeltua vaatetta. Tämä näkyy myös kampusten ulkopuolella, missä myös Harvardin yliopisto logoineen on erityisesti Cambridgen kaduilla tuttu näky.

Olosuhteet opiskeluun ja tutkimukseen vaikuttavat ylipäänsä olevan kunnossa ja opiskelijoita näkyy kampuksilla usein tekemässä tehtäviään ryhmissä, lähes kellon ympäri. Vierailevana postdoc-tutkijana olen itse päässyt hyötymään hyvistä puitteista esimerkiksi erinomaisten luentojen, kirjastopalvelujen, erinäisten alennushintojen (esim. museoihin) sekä ilmaisen julkisen liikenteen kautta. Erikseen on korostettava luennoitsijoiden esitysten korkeaa laatua, vaikka asia ei varsinaisesti yllätäkään, täällä osataan pitää erinomaisia esityksiä.

Metsään päätymisessäni ei lopulta kestänyt kovinkaan kauaa, kun sain mahdollisuuden osallistua New England Forest Foundationin (NEFF) metsäkävelykierrokselle. NEFF on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tehtävänä on suojella ja edistää kestävää metsänhoitoa ja metsien suojelua Uuden Englannin alueella.

Kierroksella kävimme läpi yhtä NEFF:n hakkuu kohdetta, missä toteutettiin järjestön kehittämää kestävän metsänkasvatuksen hakkuumallia. Suomalaisittain se muistuttaa jatkuvaa metsänkasvatusta, missä erilaisia valintoja hakkuissa perustellaan lähinnä pitkäaikaisen hiilensidonnan ja biodiversiteetin lisäämisen sekä vieraslajien torjumisen kautta.

NEFF:n ja monen muun tahon mukaan (esim. Berlik et al., 2002), Uuden Englannin metsäteollisuus on ollut kuihtumaan päin viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi koska metsämaasta suuri osa, 80 % (McBride et al., 2019), on yksityisomistuksessa, eikä yksittäisillä metsänomistajilla ole usein (taloudellisia)intressejä hoitaa metsiään, huolena on teollisuuden heikkenemisen jatkuminen sekä metsämaan päätyminen muuhun käyttöön, kuten rakentamiseen.   

Tilanteen tekee hullunkuriseksi se, että tämä Yhdysvaltojen koillisnurkka on yksi maan metsäisimpiä alueita, mutta teollisuuden alas ajautumisen takia, alueella tuotetaan vain kolmeneljäsosaa niistä metsäteollisuuden tuotteista, mitkä alueella kulutetaan (59 % sahatavarasta ja 80 % paperin valmistamisen raaka-aineista) (Beyond the illusion of preservation, 2024).

Alueen teollisuuden ja metsien talouskäytön heikko tilanne näkyy eri tavoin. Esimerkiksi metsäkävelykierroksella mukana olleet, tämänkin kohteen metsänhoitosuunnittelusta vastanneet metsänhoitajaoppaat, perustelivat (poiminta)hakkuilla käytettyä järeää kalustoa (Kuva 1), lähinnä puuttuvilla resursseilla hankkia eri käyttöihin soveltuvia laitteita.

 

Kuva 1. Telaketjuilla poimintahakkuuseen.

Kovin tarkkaa käsitystä kierroksen oppailla ei ollut siitä, mihin kaadetut puut päätyvät jalostukseen. Kuitenkin matkaa tulee kertymään useammille puulajeille, kun niitä rahdataan esimerkiksi Kanadaan sahattavaksi. Kuvassa (Kuva 2) näkyvä valkotammi (white oak) pino, on kuulemma ylivoimaisesti arvokkain puulaji, mitä hakkuissa saatiin. Sen lopputuotteeksi arveltiin Bourbon viskeillä käytettäviä tynnyreitä.

 

Kuva 2. Hakkuiden arvokkain saalis, nippu valkotammia.  

Erityisesti Yhdysvaltojen kontekstissa, Uusi-Englanti tunnetaan vahvasta luonnonsuojelun eetoksestaan. Koska alue kuitenkin kuluttaa enemmän kuin tuottaa, se joutuu korvaamaan vajetta tuontipuulla ja puutuotteilla alueilta, joilla esim. ympäristön valvonta voi olla heikompaa. Jos hakkuut vähenevät mutta kulutus pysyy ennallaan, todelliset kustannukset siirtyvät vain toisaalle – pois silmistä, mutta eivät pois mielestä.

 

Tutkijanvierailuni järjestymisestä saan kiittää erityisesti Suomen akatemian rahoittamaa Decarbon Home-tutkimushanketta (https://decarbonhome.fi/), Business Finlandin rahoittamaa ja jo päättynyttä FoREfront-tutkimushanketta (https://forefrontcities.com/) sekä Puumiesten ammattikasvatussäätiötä.

 

Lähteitä:

Berlik, M. M., Kittredge, D. B., Foster, D. R. 2002. The Illusion of Preservation. A Global Environmental Argument for the Local Production of Natural Resources. Harvard Forest Paper No. 26.

BEYOND THE ILLUSION OF PRESERVATION. Taking Regional Responsibility by Protecting Forests, Reducing Consumption, and Expanding Ecological Forestry in New England. 2024. https://portal.ct.gov/-/media/deep/forestry/best_management_practices/beyond-the-illusion-of-preservation-web.pdf

Marissa F. McBride, Matthew J. Duveneck, Kathleen F. Lambert, Kathleen A. Theoharides, Jonathan R. Thompson. Perspectives of resource management professionals on the future of New England’s landscape: Challenges, barriers, and opportunities. Landscape and Urban Planning. Volume 188, 2019, Pages 30-42, ISSN 0169-2046, https://doi.org/10.1016/j.landurbplan.2018.10.019.